Kun Suomen Jousimetsästäjäin Liitto (SJML) ry:n jäsenhakemuksessa kysyttiin “Miksi haen jäsenyyttä?” ja vastasin siihen, että haluan olla mukana kehittämässä jousimetsästyskulttuuria Suomessa, tavalla tai toisella. En tiennyt silloin, että pääsen tekemään oikeasti jotain konkreettista.
Homma eskaloituikin positiivisesti ja 2017 helmi-maaliskuussa pääsin tekemään Antti Arkkukankaan (Bullzeye Bow Tuning - www.bowtuning.net) kanssa videota aiheesta Metsästysjousen kokoaminen ja säätötyö. Kuvaus ja editointi oli vastuullani.
Vaikka aikataulu oli tiukka ja asiaa paljon, oli Antin pajalla hyvä meininki.
Aihe on sinänsä laaja ja pohdimme miten tämän saisi tiivistettyä, yksinkertaistettua ja tehtyä niin, että videon avulla metsäsjousen käyttöönotto olisi mahdollista toteuttaa itse joka sen haluaa tehdä tai ainakin saada siihen lisäapua. Videosta tuli loppujen lopuksi 80 minuuttinen tiivispaketti jossa käytiin läpi perusasiat. Video on saanutkin paljon positiivistä palautetta ja tälläistä oli harrastajien puolelta kaivattu. Video löytyy SJML:n youtube kanavalta www.youtube.com/user/Jousimetsastys.
Itse pidän videosta ja lisäksi nautin sen tekemisestä sillä siinä tuli samalla opittua paljon uutta asiaa Anttia kuunnellessa.
Jäkkärä-lehden uudistaminen
Pari kuukautta myöhemmin videoprojektin jälkeen, huhti-toukokuussa uudistettiin Jäkkärä-lehti. Suunnittelin muutamia malliaukeamia ja kansia joista sovittiin sopiva linja jota mukaillen lehteä lähdettiin työstämään. Kun jousimetsästys ja -ammunta on intohimona niin tätä lehteä oli mukava tehdä.
Ilmeeseen tuotiin isompia kuvia ja ilmavuutta, parannettiin luettavuutta. QR-koodeja käytettiin hyväksi helpottamaan lukijaa. Suunta oli nykyaikaan ja laadukkaampiin kuviin. Lehden tekoprosessia päivitettiin muutenkin ja sitä helpottavia työkaluja otettiin käyttöön. Lehden taustalla on hyvä ja aktiivinen vapaaehtoinen porukka jonka avulla projekti tuntui aika helpolta. Lehden teossa on mahdollista tulla auttamaan, kirjoittamaan juttuja, lähettämällä kuvia jne.
Tähänkin lopputulokseen täytyy olla tyytyväinen, lehdestä tuli hyvä ja ehkä parempi kuin suunnittelimme.
Jousimetsästysharrastus on lisääntymässä Suomessa ja enemmän kuin mielelläni haluan olla mukana tekemässä sen eteen töitä jotta tämä suuntaus säilyy.
Metsästysmuodoista tykkään eniten hiippailusta ja muutenkin haluan liikkua metsässä tarpeen vaatiessa mahdollisimman hiljaa. Tähän asti jalassa ovat olleet useimmiten jonkin sortin maiharit. Olen ollut hyvin tyytyväinen Lowa Renegade GTX:ii, mutta nyt halusin löytää kengät joissa olisi parempi tuntuma jalkapohjalle.
Keskustelimme porukalla metsästykseen, varsinkin jousimetsästykseen sopivista kengistä. Asia johti toiseen, ja sain testiin uudet Feelmaxin Kuuva 4 - kengät. Valmistaja sekä malli olivat itselleni ennestään tuntemattomat joten testiä oli hyvin kiintoisaa lähteä tekemään. Paljasjalkakengistä olin toki kuullut, mutta itselläni ei ollut käynyt mielessä käyttää niitä metsästyksessä.
Ensipuraisu oli hämmästyttävä, ovatpa kevyet!
Kenkieni koko on mallista riippuen 46-47. Kun kyse on vaellus- tai maihinnousukengistä, olen joutunut tottumaan siihen että niistä myös löytyy painoa. Kuuva 4 - kenkien keveys yllätti iloisesti. Kuuvan kohdalla kokoni on 46 ja kengän paino on noin 480g, tuntui jopa kuin jotain puuttuisi - no, pohjaahan näissä ei juurikaan ole.
Ohut, pehmeä mutta silti vahva pohja antaa hyvän tuntuman jalkapohjalle jonka avulla kävelijä pystyy varomaan astumista sen äänekkäimmän oksan päälle.
Pohja ei kuitenkaan ole liian ohut, etteikö kengillä olisi pidemmän päälle ikävä kävellä. Mukana tulleen ohjeen mukaan jalat vaativat totuttelua paljasjalkakenkiin ja tämän huomasinkin ensimmäisten reissujen jälkeen. Jalat väsyivät alkuun eri kohdista kuin normaalisti. Nyt useamman reissun jälkeen jalat ovat tottuneet ja metsässä on ollut kiva tarpoa pidemmänkin päivän.
Tasainen pohja, liukkaat kengät?
Vaikka pohja on aika tasainen, niin pitoa löytyy yllättävän paljon. Tehokas kuviointi yhdistettynä pehmeään ja taipuisaan pohjaan joka ns. ”levittäytyy” hyvin epätasaisellekin pinnalle, antaa erittäin hyvän kontaktin. Märälläkin kalliolla jossa oli irtokasvillisuutta, oli hyvä kävellä ja pitoa riittävästi.
Kengissä on vedenpitävä rakenne ja jalat ovatkin pysyneet kuivina vaikka märistäkin paikoista on menty. Pitkä varsi tukee hyvin nilkkaa mutta ei haittaa liikkumista vaikka olenkin pidemmän aikaa sitten jo tottunut, lyhyempiin, keskipituisiin varsiin.
Kengissä on NXT, orgaaninen hajunsyöjäkäsittely. Yläosa on vettä hylkivää nahkaa ja kengässä on vedenpitävä sisävuoraus. Ulkopohja on NatuRun Sierra 2,5–4 mm erikoiskumiseosta. Kuuva 3:seen verrattuna näissä on pidempi varsi ja pohjassa syvemmät kuvioinnit. Lesti on leveä, joka sopii hyvin meikäläisen lättäjalalle.
Uudet lempparit
Tässä vaiheessa käyttöä kengistä ei ole vielä tullut huonoja puolia esille. Jos jotain voisin vaihtaa olisi kenkien väritys - ruskeat olisivat minun mieleeni.
Kun alkukeväästä sain Kuuvat käyttööni, en ole muita kenkiä pitänyt metsäreissuillani. Kengät tuntuvat erittäin mukavilta ja kevyiltä jalassa ja tulevat olemaan ykkösvalintani jatkossa sekä jahdissa että myös muuten vain luonnossa käppäilyssä.
Metsästysjousen hankinta poltteli monta vuotta ja kyseisiä välineitä tuli aina ihasteltua sekä hypisteltyä kun siihen oli mahdollisuus. Tykästyin lajissa vaadittavaan rauhallisuuteen ja kylmähermoisuuten joita arvostan muutenkin metsästyksessä tai ylipäätänsä lajissa kuin lajissa. Äänettömästi liikkuminen metsässä ja jousen hiljainen laukaisuääni oli juuri sitä mitä metsästämiseltä olen kaivannut. Jousiharrastus otti ja vei.
Kun tosissani aloin jousta hankkimaan niin yleisin vinkki aloittavalle jousiampujalle oli, että mene alan liikkeeseen ja pyydä jousen hankintaan ohjeistus myyjältä. Tällöin saat oikeat mitoitukset jouseen ja vinkit aloittamiseen. Tämä on varmasti järkevin tapa aloittaa harrastus.
No, itse en tehnyt näin. Ennen jousen hankintaa kylläkin perehdyin, omasta mielestäni, suhteellisen perusteellisesti jousen toimintaan, säätämiseen, osumatarkkuuteen vaikuttaviin asioihin, ampuma-asentoihin ja niin edelleen. Kyselin ja kahlasin artikkeleita, arvosteluita, oppaita läpi. Suosittelen myös tutustumaan Juha Kylmän kirjoittamaan kirjaan: Jousimetsästys – johdatus nykyaikaiseen jousimetsästyken perusteisiin. Tätä ei ikävä kyllä taida löydyä enää kaupan hyllystä mutta kirjastoista toki.
Omatoiminen perehdytys toimi itselläni hyvin. Laji ei ole rakettitiedettä vaan helposti opittavaa.
Kun jonkun aikaan asioita opiskelin niin sen perusteella pystyin rajaamaan runsaasta valikoimasta sopivan jousen, myös silmää mielyttäviin, valmistajiin ja malleihin. Vaatimani vetopituus oli ja on 30" ja halusin pidemmän akselivälin joka on tällä hetkellä 34 tuumaa ja hieman anteeksi antavan jännevälin. Tälläiset kriteerit löytyi Hoytin Nitrumista.
Taljajousi oli alusta lähtien se jousityyppi minkä halusin. Yleensä on sanotaan, että taljajousella on helppo oppia ampumaan mutta vaatii syvempää perehtymistä jotta saa säädettyä jousen tikkiin. Perinteinen jousi on helppo ottaa käyttöön mutta vaatii paljon ampumaharjoittelua jotta saa hyviä tuloksia.
Ei tullut yllätyksenä, että tämäkin sai krylonia pintaansa.
Internetti on täynnä jousitietoutta, artikkeleita, foorumeita ja youtubesta löydät oikeastaan mitä vain d-loopin sitomisesta jänteiden tekemiseen. Vertailuja ja testejä jousista on serverit pullollaan. Näistä suosittelen katsomaan kuluttajien tekemiä arvosteluita joissa käydään tarkemmin jousta läpi, myös ne negatiiviset puolet. Ammattimaisten, TV-persoonien ja tietyn merkin kauppiasedustajien arvostelut on yleensä pelkkää hehkutusta.
Näitä kahlasin pitkään läpi ennen jousen ostoa ja kahlaan edelleen sillä opittavaa on. Facebookin puolella suosittelen Jousimetsästys -ryhmää josta minulle on ollut hyötyä ja jossa ryhmän jäsenet jaksavat asiallisesti vastata myös samoihin toistuviin kysymyksiin.
Jousella ampuminen ja siinä onnistuminen vaatii paljon harjoittelua sekä itsensä tutkiskelua/seuraamista. Vetokäden ankkurointi, kahvaote, jousta kannattavan käden asento, jalkojen ja muun kropan asento, laukaisutekniikka hakee aluksi koko ajan paikkaa. Useilla toistoilla nämä alkoivat pikkuhiljaa iskostua lihasmuistiin ja tuloksia alkoi syntymään. Edelleen tulee korjattua jotain pientä, varsinkin kahvaote on sellainen joka välillä kiukuttelee. Pitäisi muistaa harjoitella myös hanskat kädessä, istueltaan ja kontallaan. Lisäksi etäisyyden arviointia on hyvä opetella sillä nopeassa tilanteessa etäisyysmittari jää käyttämättä. Passissa ollessani mittaan sopivat matkat valmiiksi, selviin maastossa oleviin merkkeihin, kannot/kivet jne. Yleensä maksimissaan 30 metrin matkalle.
Onnistumisia 50 metrin matkalta loivaan alamäkeen. 50-60 metrin matkoilla minulla on ollut ongelmia, oikealle menevien osumien kanssa. Tämä on toivon mukaan korjaantunut paremmalla kahvaotteella.
Pidän eniten maastoradalla ampumisesta, 3D eläimiä. Seuralla, johon kuulun, on muonipuolinen rata josta löytyy hyvät korkeus- ja etäisyyserot. Normaaleilla tauluilla tulee tarkistettua, että jousi on kohdillaan ja nuoli osuu varmasti, tai ainakin sinnepäin mihin tähtää. Mutta kuten sanoin, eniten tulee ammuttua muovieläimiä maastossa ja se on mielästäni ainoa hyvä harjoitus metsästystä ajatellen. Osuman pitää osua vitaalialueelle (ylläolevassa kuvassa, ruskeampi alue) ja sen hahmottaminen eläimessä on tärkeää jotta saavutetaan eettinen, nopeasti tappava osuma eläimeen.
Yksin ollessani maastoradalla, psyykkaan itseäni välillä mahdollisemman paljon oikeaan riistalaukaus tilanteeseen. Yritän liikkua äänettömästi kun lähestyn kohdetta, tasaan hengitystä ja viritän jousen mahdollisemman huomaamattomasti. Vaikka tämä kuulostaa hieman turhalta mutta tällä yritän opettaa itseni oikeaan tilanteeseen mahdollisemman hyvin. Jotta pystyn keskittämään koko keskittymisen eläimeen ja muu toiminta tulisi automaattisesti.
Hyvä apu itsetutkiskeluun on oman suorituksen videointi. Näin löytää helpommin virheitä varsinkin kun näytät kokeneemmille ampujille. Puhelimilla saa riittävän hyvää videota ja yhä useammista löytyy erillaisia säätämiä joilla saa hidastuskuvaa tehtyä.
Jousi- ja tarviketarjonta on runsasta, halpaa ja kallista löytyy. Tässä vaiheessa harrastuksen antamalla kokemuksella en tohdi vielä lähteä toisia neuvomaan mutta verran voin sanoa, että halvinta mahdollista taljajousta ja nuolia en suosittele ostamaan. Näissä kannattaa katsoa hyvä maineisia ja suositeltuja brändejä, lähinnä kestävyyden kannalta ja varsinkin nuolten osalta turvallisuuden vuoksi. Parempi laatu säilyttää myös jälleenmyyntiarvonsa.
Takana kiinteitä ja edessä aukeavia metsästyskärkiä.
Kun harjoittelulla saa luottamusta ja varmoja osumia sitä tohtii lähteä myös oikean riistan perään. Kahden vuoden aikana olen saanut kaksi riistalaukausta ja joitakin yrityksiä jotka ovat jääneet tähtäyksen tasolle. Jousella ammuttaessa miettii vielä tarkemmin laukasta, mielellään jättää laukauksen tekemättä ja nauttii tilanteesta muuten.
Aamuhämärässä hiippailun tulos.
Nyt vain toivon, että pääsisin riistatilanteisiin useammin.
Sain pari pyytä pyydettyä ja yhden pyytämättäkin niin ajattelin tehdä sitten niistä hieman erikoisempaa iltapalaa, tai ainakin sellaista jota itse en ole tehnyt. Herkempi kuliranisti voi tästä suivaantua mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Eli tuollainen Wellingtonin pihvin tapainen luonnos ja hyvä yritys.
Runsaan ja täyttävän annoksen, itseasiassa neljä annosta, saat kun yhdistät:
kahden pyyn rintapalat
Voitaikinaa
Haluamiasi sieniä. Käytin kanttarellaja
Parmankinkkua
Munan keltuainen
Lisukkeeksi paistoin lanttua voissa ja höyrytin porkkanaa
Ruskistin lihat pikaisesti pannulla. Tämän tosin sen ehkä olisi voinut jättää tekemättä sillä liha kypsyi liiaksi uunituksen aikana. Pilkoin sienet pieneksi sohjoksi ja kärtsäilin ne myöskin paistinpannulla.
Kun tykötarpeet oli esivalmistelu niin aloitetaan kokoaminen. Voitaikina kaulitaan ohuemmaksi, päälle parmankinkku, sitten sienet ja pyystä toinen rintapala. Sitten paketti kääritään kasaan tiiviiksi ja siirretään pellille odottelemaan munavoitelua. Saumapuolen jätin alimmaikseksi. Pintaan hieman viiltoja notta tulee nättiä.
Lopputulos oli ihan jees. Ehkä pyyn lihan, hento maku jäi vähän parmankinkun kinttuihin mutta muuten vallan mainio. Varsinkin kun jätimme toiset nyytit seuraavaan päivään jolloin tämä maistui vielä paremmalta. Makuustuminen ja mehustuminen oli tapahtunut positiiviseen suuntaan.
Chest rigejä näkee yleisemmin sotilaitten tai ammuntaharrastajien yllä radalla. Tai kuulapyssyilijöillä kuten minulla. Chest rigissä on yksinkertaisimmillaan muutama lipastasku kiväärin ja pistoolin lippaille sekä ehkä yleistasku tarpeellisille tavaroille. Chest rigiä käytetään yleensä lyhkäsissä ja nopeissa reissuissa, jotka vaativat kevyempää varustusta.
Paria erillaista mallia löytyy kaapista mutta niistä ei mikään suoraan sovellu metsästykseen, ainakaan sellaiseen mistä nyt tällä kertaa puhun. Ja hetken aikaa pohdinkin onko edes tarpeellista metsästyksessä. Tarpeellista tai ei niin päätin tälläisen väsätä paremman puuttessa. Kuitenkin kiva kun saan laitettua tarpeelliset tavarat yhteen paikkaan, varmaan talteen, liiviin joka sijaitsee ns. "työskentely tilassa".
Alun perin piti tehdä ihan alusta asti mutta päädyin tekemään ensimmäisen version valmiista tuotteista muokkaamalla. Ja tämä tuli myös loppujen halvemmaksi...
Pohjana käytin halvinta mahdollista chest rigiä minkä löysin. Se oli kuitenkin leveydeltään turhan leveä joten kavensin sitä noin 10cm. Työ oli loppujen lopuksi helppo. Saumat auki ja kanttinauhat ehjinä irti, ylimääräisten leikkausta pois ja takaisin kokoon ompelu. Samalla poistin turhat lipastaskut paitsi yhden reunimmaisen jonka jätin radiotaskuksi.
Ensimmäisessä kuvassa on varsin simppeli versio kevyestä chest rigistä.
Taskuna toimii Tasmanian tigerin admin tasku jonka sisältä löytyy muovitettuja taskuja kartoille ja esim. lupapapereille, pienemmät kiikarit. Ja pienempiä taskuja tarvikkeille. Isompaan muovitaskuun mahtuu ehkä palttiarallaa 7" laitekkin. Noin 19cm x 13cm.
Halppisversioksi liivi oli suht järkevän oloinen ja suht laadukas. Takaosassa on reikäkangasta joka parantaa ilmastointia.
Tässä vaiheessa ylimääräiset taskut oli irti ja tarkempi suunnittelu voidaan, tässä vaiheessa, aloittaa.
Kun liivi on kavennettu ja kursittu takaisin kokoon, ompelin liiviin mollelenkit joihin saan taskun kiinnitettyä ja tarvittaessa voin vaihtaa siihen jotain muuta. Ihan ylimmäiseksi laitoin myöskin mollelenkkinauhaa ja sen päälle vielä, levää sekä vahvaa kuminauhaa johon saa panoksia ja vaikka pari pilliä kiinni.
Taskun kiinnitys on helppoa ja pysyy varmasti paikoillaan.
Ja tälläinen "metsästäjän chest rigistä" sitten tuli. Varmaan vielä pari lenkkiä ompelen olkahihnaan jotta saan radion monofonille kiinnityspaikan. Ja radiotaskun pohjaan täytyy vielä tehdä vedenpoisto. Siinä on joo, kyllä mutta sen vähän taukkimaisessa paikassa. Ompelujälki ei saa kiitosta, koneesta meinasit loppua puhti. Ommel on toki kestävä.
Kun haluaa hyvää niin silloin paras tehdä itse. Joskus.
Parempaa panosvyötä olen aina hakenut. On ollut nahkaista avonaista, vastaavaa mutta leveällä kuminauhalla tai conduralla toteutettua. Näissä hyvä puoli on, että panokset on tarvittaessa nopeasti saatavissa eikä tarvi availla läppiä. Mutta taas huonoja puolia on, että panokset saattavat tippua, ehkä kastua ja likaantua.
Savotan perinteinen läpällinen panosvyö on ollu jo pitkään käytössä ja hyväksi havaittu. Mahtuu vyölle puukko jne.
Mutta halusin kuitenkin koota itse panosvyön itse, tehdä mieleisen joka olisi hyvä toiminnallisesti. Niinpä marssin Varustelekaan, ostin tämän ja näitä ja tämä olikin jo valmiina. Koottuna niissä tuli tälläinen:
Taskut on vapaasti liikutettavissa melkein läpi vyön. Esim. kävellessäni pidän taskut joko edessä, usein miten takana tai sivuilla ja istuessani passissa enempi selän puolella. Tuohonhan nyt mahtuisi vielä kahdet ammustaskus jos olisi tarpeellista. Riippuen tietty keskivartalon kehittäytyneestä tilanteesta...
Taskujen sisällä on vahvasta kuminauhasta tehdyt joihin panokset ujutetaan. Yhteen taskuun menee 12 panosta. Ja nyt kun on kaksi erillistä ja liikuteltavaa taskua niin helposti laittaa eri panoslaadut omiin taskuihin jolloin ne eivät mene sekaisin.
Taskujen läpissä on koko matkalta velcroa. Itse olen laittanut irtopalan velcroa kummankin taskun keskivaiheille ettei lärppää tarvitse niin isolla voimalla kiskoa auki.
Avattava dumpitasku on monikäyttöä varten. Sinne laitan tyhjät hylsyt (ammusten!), muut roskat, voi käyttää väliaikaisena riistapussina, kun pitää heittää kepillinen voi laittaa esim. hanskat sinne. Ja niin edelleen. Tuollaisia dumppeja on erikoisia ja tämä kuvissa näkyvä taitaa olla sellainen medium. Parasta tässä mallissa on, että sen saa pakattua pieneen myttyyn.
Vapaana olevat vyönpäätyt kannattaa teipata (vähän pidemmältäkin matkalta kuin kuvassa) jotta taskuja siirrellessä ne eivät tökkää ja jää juumiin.
Garmin foretrex 401
Henkilökohtainen navigaattori tuli hankittua lähinnä tuon airsoft-harrastuksen takia mutta lisäponttana oli myös käyttö metsästyksessä. Vastaavat toiminnot löytyy varmaan monesta puhelimen apseista mutta ranteessa oleva laite on koko ajan näkysällä ja vie vähemmän akkua. Toimii AAA-pattereilla. Ohjelmistosta löytyy mm. metsästys-/kalastuskalenteri, TracBack-toiminto, sähkökompassi ja barometrisen korkeusmittari.
Itse olen merkannut laitteseen tiettyjä paikkoja jotka haluan muistiin. Katsonut reittejä jälkikäteen. Reittipisteitä voi tehdä helposti etukäteen ja jakaa ne muillekkin, joko tietokoneella siirtäen tai 401 mallista löytyvällä langattomalla tiedonsiirrolla toiseen samanlaiseen laitteeseen.
Nämä on taas sellaisia tarvikkeita ja laitteita joista jotkut löytää hyödyn ja ilon ja jotkut ei. JA kuten esimerkiksi GPS laite ei ole aina satavarma toimivuudeltaan joten eksymismahdollisuudet estetään perinteisillä keinoilla joiden kautta tulee ns. "perinteet kunniaan".
Mutta jos saan jostain lisäarvoa harrastuksiini niin otan niistä hyödyn irti.
Loman loppumisen kunniaksi tein lohturuokaa riistasta. Ehkä vähän harmittaa myös kun ei kyyhkymetsään pääse...
Tykötarpeet olivat:
Peuran filettä
1-2 lanttua
3 porkkanaa
Desi kasvislientä
Kermaa
Kourallinen sieniä
Kylkeen jos haluaa niin pottua.
Ainoa etukäteisvalmistelu oli tässä hässäkässä liha jonka otin huoneenlämpöön lämpenemään hyvissä ajoin. Kevyt huuhtelu ja paperilla kuivaus. Sinänsä helppo ruoka sillä kaikkia saa alkaa häslää yhtaikaa.
Porkkanapyreen aloitetaan pehmentämällä porkkanat. Tällä kertaa homma hoidin höyrykeittimessä. Samaan aikaan, samassa aika-avaruudessa pannun voi laittaa kuumenemaan ja alkaa paahtamaan lanttukuutioita suht runsaassa öljyssä/voissa.
Lanttukupikoita saa paahtaa niin kauan, että ovat pehmeitä ja saavat pintaan sen kuuluisan kullanruskenpinnan ja hieman karamellisöitynyt pinta, sellanen rasvasen rapean ihana. Kokeilemalla ja maistamalla tiedät kun on valmista. Kun nää on valmiit niin nostetaan ne pois rasvasta omaan pikkukattilaan ja laitetaan sen hellalle jälkilämpöön ajattelemaan asioita omalle kohalleen. En maustanut heitä mitenkään sillä maku oli vallan bueno.
Huom. pannu rasvoineen jätetään rauhaan odottamaan uutta tilaisuutta.
Kun taas porkkanat on pehmeet niin vaihetaan nekin pienempään kattilaan ja näytetään niille teharia. Pikkuhiljaa lisätään vuorotellen kasvislientä ja kermaa. Ja kuten meinasin unohtaa niin lisätään ne sienet viime tingassa. Käytin kuivatut sienet jäljelle jääneen kasvisliemen kautta, hieman kiehautin ja sitten pyreeseen. Tehosauvaa niin kauan, että koostumus on silee mutta ei juoksevaa ettei se ole aina parrassa tai rinnuksilla.
Tietoisku: Perheessämme ei voi käyttää yleisessä ruuanlaitossa tavallista maitotuotetta missään muodossa vaan joudumme korvaamaan sen soija tahi riisituotteitta. Pääasiassa soijalla koska riisiliemet on aika pahoja. Aluksi arastalin soijakermojen käyttöä, notta mahtuvatko maut suuhun perinteisen aidon voin ja kerman jälkeen mutta korvaavat tuotteet eivät vaatineet edes totuttelua.
Joidenkin ruoka-aineiden kanssa esim. soijaruokakerma on jopa parempaa. Se pitää koostumuksen ja on tarpeeksi täyteläistä. Suosittelen kokeilemaan ja eipä tarvi pähkäillä millä lehmäkerman korvaa. Toimii makeissa ja suolaisissa tuotteissa. Jopa kalakeitossa. Tässä tapauksessa se kannattaa lisätä lopuksi ennen ruokailua.
No niin. Kun pyree alkaa olemaan viimesillään niin laitetaan pannu kuumenemaan. En tiedä kuinka paheksuttavaa se on kun käytettään kerrallaan lämmitetty paistoöljy mutta kun siinä lanturoolat paistoin niin päässäni kehitin, että rasvaan olisi jäänyt lantun hyvää makua ja aromia ja lihat siinä paistaessa, siirtyisi se myös lihaan.
Lihaa paistetaan 3-4 minuuttia per puoli ja jonka jälkeen lihat piilotetaan jäähylle folioon hetkeksi. Ennen paistamista hieroin pintaan suolaa, pippuria ja muita haluttuja mausteita.
Sitten onkin jo valmista ja saa alkaa laittamaan pötyä lautaselle.
