Ihan kuusessa

Blogini ensimmäinen teksti joten aloitetaan helpoimmasta päästä, asia jota tykkään tehdä, eli aseiden ja varusteiden maalaamisesta.

Pidän toimivasta camovärityksestä ja käyttää aina maastoon pureutuvaa vaatetusta. Tosin sen verran laiska olen, että yritän löytää sellaisen joka toimii vaihtelevassa maastossa, eli yhdellä vaatetuksella monessa paikassa. Onneksi meillä Suomessa maasto- tai metsätyypit ei niin radikaalisti muutu. Suurin ero näkyy tietysti eri vuodenajan väleillä ja tähän pystyy helpommin varautumaan. 

Mitään tutkimukseen perustuvaa tai ammattiosaamista minulla ei ole vaan omien mielipiteiden ja kokemusten varjolla mennään. Ohjeita, malleja ja aiheita käsitteleviä videoita löytyy pilven pimein netistä josta minäkin osaamattomuuteeni käyn hakemassa tukea. Ja aiheesta voisi mennä paljon syvemmällekkin, rölleistä hajuihin mutta ehkä niistä sitten aikanaan.

Vaihtoehtoisia maaleja on muutamia mutta minun mielestäni, paras jälki tulee Krylonin tuotteilla. Maali kuivuu nopeasti jolloin projektin työstämiseen ei mene kauheasti turhia odotteluja. Krylonin maalipinnasta tulee kestävä ja tarvittavan matta, maali tarttuu melkein mille tahansa pinnalle. Suurimaksi osaksi olen maalannut metallille ja muoville mutta myös tekstiileille johon krylonin maali kyllä tarttuu mutta vaatii ehkä 2–3 kerrosta näkyäkseen. Jos tekstiille haluaa maalata niin kannattaa ottaa pohjaksi vaaleasävyinen materiaali kuten khaki tai kojootinruskea.

Joskus olen kokeillut perus spraymaaleilla mutta niistä on kelvollisin on pelkästään mattamusta. Muista värisävyistä ei tule kunnollista mattapintaa ja värikin on luonnotonta.

6mm kuulaa ampuva airsoft-ase jossa yritin saada matkittua A-TACS FG väritystä joka näkyy taustalla takissa. Tästä erinomaisesta kuvioinnista kirjoitan ehkä myöhemmin lisää

Perusväriltään reppu oli kojoontinruskea jolle on helpompi maalata haluamiaan värejä.

Eniten olen maalannut toisessa (airsoft) harratuksessani käytettäviä aseita. Näissä projekteissa en ole tehnyt täydellistä pohjatyötä vaan suurimmaksi osaksi aseet on maalattu kokonaisena, kunhan piippu, lipaskuilu ja muut tärkeät/liikkuvat osat on suojattu. Pinnat olen putsannut aina asetonilla, joskus hienolla hiomapaperilla pintaa karheammaksi jos tilanne sitä vaati. Airsoft-aseet saavat kuitenkin käytössä sen verran runtua että en ole sen kummemmin pohjatyöhön keskittynyt. Maalipinta on helposti korjattavissa jos niin haluaa mutta yleensä kuluneempi ulkonäkö on rouheempi, joka on tässä harrastuksessa plussaa.

Helpompi pölyjen poisto pesukoneessa.

Viimeistely vaiheessa.

Vakavempaa maalaamista

Uutta haulikkoa ostaessani, minun oli tarkoitus ostaa ase jossa olisi ollu esim. APG kuviointi mutta lopulta päädyin perusmustaan. Suoraa järkiperustelua tälle ei ollut muutakuin säästöä rahallisesti ja en ollut tyytyväinen saataviin kuvioihin. Ja halutessani saan sen maalattua haluamallani tavalla. Edellisen haulikkoni (Baikal MP-153) maalasin yksinkertaisella kuvioinnilla. Siinä oli jonkin verran kolhuja ja naarmuja edellisen käyttäjän jäljiltä.

Baikal MP-153

Ruutiaseita maalattaessa täytyy olla sitten tarkempana. Tässä projektissa purin aseen osiin, suojasin lukkorungon sisältä, piipusta kriittiset kohdat ja tietenkin makasiiniputken. Täytyy muistaa myös tärkeät sarjanumerot ynnä muut tiedot, varsinkin jos niitä ei ole kaiverrettu. Liipasinrunkoa/kaarta ja perälappua en maalannut. 

Esivalmisteluna oli meille tuttuputtu kevyt hionta hienolla hinkkauspaperilla ja lopuksi pölynpoisto sekä asetonirätillä pyyhkäisy jotta saadaan mahdolliset öljyt ja rasvast pois. Pohjalle maalasin "perusarmeijanvihreällä" eli oliivilla, vähintään kaksi kerrosta, miksei kolmaskin. Maalia laitetaan aina ohutkerros per kerta jotta valumia ei pääsisi tulemaan ja vältetään röpelöpinnat. Hyvän kuivumisen jälkeen teippasin piiloon karhennukset perästä ja etutukista. Ja lopuksi tein sopivan paksuisista ja muotoisista oksista sapluunan jonka avulla vaaleammalla maalilla maalasin kuvioinnin. Väri oli muistaakseni khaki. Millään lakalla en hommaa viimeistellyt. En ole itseasiassa ikää käyttänyt näissä hommissa lakkaa.

Sapluunoista

Pitkälle pääsee ja koko maalausurakan voi hoitaa pelkästään "spraypurkilla maalaamalla" mutta jos haluaa hitusen viimeistellymmän näköistä lopputulsota niin silloin kannattaa käyttää jonkin sortin sapluunaa. Esimerkiksi uudelleen käytettävän oksasapluunan saa kun oksat asettelee riviin vaikka 6cm leveydelle, maalarinteipin päälle ja näide päälle toisen teipin. Samaa ideaa voi käyttää muille materiaaleille kuten heinälle ja niin edelleen. Olen käyttänyt erillaisia verkkoja joissa on tiheämpää kuviota, lehtiä ja leikattuja sapluunoita (kertakäyttölautaset tai perinteiset piirtoheittimen kalvot ovat käteviä tässä hommassa).  Maalia voi tuputella myös erillaisilla sienillä (esimerkkejä ar15.com sivustolta) jolloin siitä saa hieman elävämpää.

Kannattaa yrittää saada kuvioihin myös sopivissa määrin varjoja ja vaaleampia kohtia jolloin koko hommasta tulee hieman luonnollisempaa. Tärkeintä on, että saat rikottua esineen muotoa ja sulautumaan sitä taustalla olevaan ympäristöön.

Siitä, että onko tämä tarpeellista varsinkin metsästyksessä, voidaan olla monta eri mieltä. Luultavasti eläimet ei niin tarkkasilmäisiä ole, tai oikeastaan ovat mutta väritys tai kuviointi ei ota yhtäpaljon rusakon öökaan kuin ihmiselle. Liike on se joka parhaiten/pahiten metsästäjän paljastaa. Mutta itse pidän siitä, että asusteet ja aseet maastoutuu myös väriltään metsään. Eipä siitä haittaakaan ole.

Tässä oli nyt vähän tällei yleisesti asiasta. Teen tarkemman kirjoituksen aiheesta kun pääsen Benellin kimppuun. Jos jotain kommentoivataa niin kommentoi, jos se kommentointi toimii.

Pakkasta on sen verran pihalla, että pietään käet taskussa ettei käet jääy! Kukkuu!