Sain pari pyytä pyydettyä ja yhden pyytämättäkin niin ajattelin tehdä sitten niistä hieman erikoisempaa iltapalaa, tai ainakin sellaista jota itse en ole tehnyt. Herkempi kuliranisti voi tästä suivaantua mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Eli tuollainen Wellingtonin pihvin tapainen luonnos ja hyvä yritys.
Runsaan ja täyttävän annoksen, itseasiassa neljä annosta, saat kun yhdistät:
kahden pyyn rintapalat
Voitaikinaa
Haluamiasi sieniä. Käytin kanttarellaja
Parmankinkkua
Munan keltuainen
Lisukkeeksi paistoin lanttua voissa ja höyrytin porkkanaa
Ruskistin lihat pikaisesti pannulla. Tämän tosin sen ehkä olisi voinut jättää tekemättä sillä liha kypsyi liiaksi uunituksen aikana. Pilkoin sienet pieneksi sohjoksi ja kärtsäilin ne myöskin paistinpannulla.
Kun tykötarpeet oli esivalmistelu niin aloitetaan kokoaminen. Voitaikina kaulitaan ohuemmaksi, päälle parmankinkku, sitten sienet ja pyystä toinen rintapala. Sitten paketti kääritään kasaan tiiviiksi ja siirretään pellille odottelemaan munavoitelua. Saumapuolen jätin alimmaikseksi. Pintaan hieman viiltoja notta tulee nättiä.
Lopputulos oli ihan jees. Ehkä pyyn lihan, hento maku jäi vähän parmankinkun kinttuihin mutta muuten vallan mainio. Varsinkin kun jätimme toiset nyytit seuraavaan päivään jolloin tämä maistui vielä paremmalta. Makuustuminen ja mehustuminen oli tapahtunut positiiviseen suuntaan.
Chest rigejä näkee yleisemmin sotilaitten tai ammuntaharrastajien yllä radalla. Tai kuulapyssyilijöillä kuten minulla. Chest rigissä on yksinkertaisimmillaan muutama lipastasku kiväärin ja pistoolin lippaille sekä ehkä yleistasku tarpeellisille tavaroille. Chest rigiä käytetään yleensä lyhkäsissä ja nopeissa reissuissa, jotka vaativat kevyempää varustusta.
Paria erillaista mallia löytyy kaapista mutta niistä ei mikään suoraan sovellu metsästykseen, ainakaan sellaiseen mistä nyt tällä kertaa puhun. Ja hetken aikaa pohdinkin onko edes tarpeellista metsästyksessä. Tarpeellista tai ei niin päätin tälläisen väsätä paremman puuttessa. Kuitenkin kiva kun saan laitettua tarpeelliset tavarat yhteen paikkaan, varmaan talteen, liiviin joka sijaitsee ns. "työskentely tilassa".
Alun perin piti tehdä ihan alusta asti mutta päädyin tekemään ensimmäisen version valmiista tuotteista muokkaamalla. Ja tämä tuli myös loppujen halvemmaksi...
Pohjana käytin halvinta mahdollista chest rigiä minkä löysin. Se oli kuitenkin leveydeltään turhan leveä joten kavensin sitä noin 10cm. Työ oli loppujen lopuksi helppo. Saumat auki ja kanttinauhat ehjinä irti, ylimääräisten leikkausta pois ja takaisin kokoon ompelu. Samalla poistin turhat lipastaskut paitsi yhden reunimmaisen jonka jätin radiotaskuksi.
Ensimmäisessä kuvassa on varsin simppeli versio kevyestä chest rigistä.
Taskuna toimii Tasmanian tigerin admin tasku jonka sisältä löytyy muovitettuja taskuja kartoille ja esim. lupapapereille, pienemmät kiikarit. Ja pienempiä taskuja tarvikkeille. Isompaan muovitaskuun mahtuu ehkä palttiarallaa 7" laitekkin. Noin 19cm x 13cm.
Halppisversioksi liivi oli suht järkevän oloinen ja suht laadukas. Takaosassa on reikäkangasta joka parantaa ilmastointia.
Tässä vaiheessa ylimääräiset taskut oli irti ja tarkempi suunnittelu voidaan, tässä vaiheessa, aloittaa.
Kun liivi on kavennettu ja kursittu takaisin kokoon, ompelin liiviin mollelenkit joihin saan taskun kiinnitettyä ja tarvittaessa voin vaihtaa siihen jotain muuta. Ihan ylimmäiseksi laitoin myöskin mollelenkkinauhaa ja sen päälle vielä, levää sekä vahvaa kuminauhaa johon saa panoksia ja vaikka pari pilliä kiinni.
Taskun kiinnitys on helppoa ja pysyy varmasti paikoillaan.
Ja tälläinen "metsästäjän chest rigistä" sitten tuli. Varmaan vielä pari lenkkiä ompelen olkahihnaan jotta saan radion monofonille kiinnityspaikan. Ja radiotaskun pohjaan täytyy vielä tehdä vedenpoisto. Siinä on joo, kyllä mutta sen vähän taukkimaisessa paikassa. Ompelujälki ei saa kiitosta, koneesta meinasit loppua puhti. Ommel on toki kestävä.
Kun haluaa hyvää niin silloin paras tehdä itse. Joskus.
Parempaa panosvyötä olen aina hakenut. On ollut nahkaista avonaista, vastaavaa mutta leveällä kuminauhalla tai conduralla toteutettua. Näissä hyvä puoli on, että panokset on tarvittaessa nopeasti saatavissa eikä tarvi availla läppiä. Mutta taas huonoja puolia on, että panokset saattavat tippua, ehkä kastua ja likaantua.
Savotan perinteinen läpällinen panosvyö on ollu jo pitkään käytössä ja hyväksi havaittu. Mahtuu vyölle puukko jne.
Mutta halusin kuitenkin koota itse panosvyön itse, tehdä mieleisen joka olisi hyvä toiminnallisesti. Niinpä marssin Varustelekaan, ostin tämän ja näitä ja tämä olikin jo valmiina. Koottuna niissä tuli tälläinen:
Taskut on vapaasti liikutettavissa melkein läpi vyön. Esim. kävellessäni pidän taskut joko edessä, usein miten takana tai sivuilla ja istuessani passissa enempi selän puolella. Tuohonhan nyt mahtuisi vielä kahdet ammustaskus jos olisi tarpeellista. Riippuen tietty keskivartalon kehittäytyneestä tilanteesta...
Taskujen sisällä on vahvasta kuminauhasta tehdyt joihin panokset ujutetaan. Yhteen taskuun menee 12 panosta. Ja nyt kun on kaksi erillistä ja liikuteltavaa taskua niin helposti laittaa eri panoslaadut omiin taskuihin jolloin ne eivät mene sekaisin.
Taskujen läpissä on koko matkalta velcroa. Itse olen laittanut irtopalan velcroa kummankin taskun keskivaiheille ettei lärppää tarvitse niin isolla voimalla kiskoa auki.
Avattava dumpitasku on monikäyttöä varten. Sinne laitan tyhjät hylsyt (ammusten!), muut roskat, voi käyttää väliaikaisena riistapussina, kun pitää heittää kepillinen voi laittaa esim. hanskat sinne. Ja niin edelleen. Tuollaisia dumppeja on erikoisia ja tämä kuvissa näkyvä taitaa olla sellainen medium. Parasta tässä mallissa on, että sen saa pakattua pieneen myttyyn.
Vapaana olevat vyönpäätyt kannattaa teipata (vähän pidemmältäkin matkalta kuin kuvassa) jotta taskuja siirrellessä ne eivät tökkää ja jää juumiin.
Garmin foretrex 401
Henkilökohtainen navigaattori tuli hankittua lähinnä tuon airsoft-harrastuksen takia mutta lisäponttana oli myös käyttö metsästyksessä. Vastaavat toiminnot löytyy varmaan monesta puhelimen apseista mutta ranteessa oleva laite on koko ajan näkysällä ja vie vähemmän akkua. Toimii AAA-pattereilla. Ohjelmistosta löytyy mm. metsästys-/kalastuskalenteri, TracBack-toiminto, sähkökompassi ja barometrisen korkeusmittari.
Itse olen merkannut laitteseen tiettyjä paikkoja jotka haluan muistiin. Katsonut reittejä jälkikäteen. Reittipisteitä voi tehdä helposti etukäteen ja jakaa ne muillekkin, joko tietokoneella siirtäen tai 401 mallista löytyvällä langattomalla tiedonsiirrolla toiseen samanlaiseen laitteeseen.
Nämä on taas sellaisia tarvikkeita ja laitteita joista jotkut löytää hyödyn ja ilon ja jotkut ei. JA kuten esimerkiksi GPS laite ei ole aina satavarma toimivuudeltaan joten eksymismahdollisuudet estetään perinteisillä keinoilla joiden kautta tulee ns. "perinteet kunniaan".
Mutta jos saan jostain lisäarvoa harrastuksiini niin otan niistä hyödyn irti.
Loman loppumisen kunniaksi tein lohturuokaa riistasta. Ehkä vähän harmittaa myös kun ei kyyhkymetsään pääse...
Tykötarpeet olivat:
Peuran filettä
1-2 lanttua
3 porkkanaa
Desi kasvislientä
Kermaa
Kourallinen sieniä
Kylkeen jos haluaa niin pottua.
Ainoa etukäteisvalmistelu oli tässä hässäkässä liha jonka otin huoneenlämpöön lämpenemään hyvissä ajoin. Kevyt huuhtelu ja paperilla kuivaus. Sinänsä helppo ruoka sillä kaikkia saa alkaa häslää yhtaikaa.
Porkkanapyreen aloitetaan pehmentämällä porkkanat. Tällä kertaa homma hoidin höyrykeittimessä. Samaan aikaan, samassa aika-avaruudessa pannun voi laittaa kuumenemaan ja alkaa paahtamaan lanttukuutioita suht runsaassa öljyssä/voissa.
Lanttukupikoita saa paahtaa niin kauan, että ovat pehmeitä ja saavat pintaan sen kuuluisan kullanruskenpinnan ja hieman karamellisöitynyt pinta, sellanen rasvasen rapean ihana. Kokeilemalla ja maistamalla tiedät kun on valmista. Kun nää on valmiit niin nostetaan ne pois rasvasta omaan pikkukattilaan ja laitetaan sen hellalle jälkilämpöön ajattelemaan asioita omalle kohalleen. En maustanut heitä mitenkään sillä maku oli vallan bueno.
Huom. pannu rasvoineen jätetään rauhaan odottamaan uutta tilaisuutta.
Kun taas porkkanat on pehmeet niin vaihetaan nekin pienempään kattilaan ja näytetään niille teharia. Pikkuhiljaa lisätään vuorotellen kasvislientä ja kermaa. Ja kuten meinasin unohtaa niin lisätään ne sienet viime tingassa. Käytin kuivatut sienet jäljelle jääneen kasvisliemen kautta, hieman kiehautin ja sitten pyreeseen. Tehosauvaa niin kauan, että koostumus on silee mutta ei juoksevaa ettei se ole aina parrassa tai rinnuksilla.
Tietoisku: Perheessämme ei voi käyttää yleisessä ruuanlaitossa tavallista maitotuotetta missään muodossa vaan joudumme korvaamaan sen soija tahi riisituotteitta. Pääasiassa soijalla koska riisiliemet on aika pahoja. Aluksi arastalin soijakermojen käyttöä, notta mahtuvatko maut suuhun perinteisen aidon voin ja kerman jälkeen mutta korvaavat tuotteet eivät vaatineet edes totuttelua.
Joidenkin ruoka-aineiden kanssa esim. soijaruokakerma on jopa parempaa. Se pitää koostumuksen ja on tarpeeksi täyteläistä. Suosittelen kokeilemaan ja eipä tarvi pähkäillä millä lehmäkerman korvaa. Toimii makeissa ja suolaisissa tuotteissa. Jopa kalakeitossa. Tässä tapauksessa se kannattaa lisätä lopuksi ennen ruokailua.
No niin. Kun pyree alkaa olemaan viimesillään niin laitetaan pannu kuumenemaan. En tiedä kuinka paheksuttavaa se on kun käytettään kerrallaan lämmitetty paistoöljy mutta kun siinä lanturoolat paistoin niin päässäni kehitin, että rasvaan olisi jäänyt lantun hyvää makua ja aromia ja lihat siinä paistaessa, siirtyisi se myös lihaan.
Lihaa paistetaan 3-4 minuuttia per puoli ja jonka jälkeen lihat piilotetaan jäähylle folioon hetkeksi. Ennen paistamista hieroin pintaan suolaa, pippuria ja muita haluttuja mausteita.
Sitten onkin jo valmista ja saa alkaa laittamaan pötyä lautaselle.
Olen hypistellyt silloin tällöin, kaupassa ollessani, tarjolla olleita asereppuja ja pohtinut muutamia minuutteja ostopäätöstä ja nähnyt itseni kävelemässä umpikorvessa haulikko kätösissä ja kivääri aserepussani, ja kuinka koira etsii sitä kunnioitusta herättävää homenokkaa. Miten kätevää olisi ottaa kivääri repusta kun Tessun haukunta kaikuu kuusimetsässä.
No, kun koiraakaan ei ole niin reput ovat jääneet vielä kuitenkin hyllyille paistattelemaan. (Tessu elää kylläkin muistoissa). Ehkä negatiivisen ostapäätöksen lopputulema on ollut juuri tämä tarpeellisuuden pohdinta, että tarviiko sitä sittenkään. Hintaluokka näissä vaihtoehdoissa on ollut siinä sadan euron paikkeilla joten se ei ole ollut se ratkaisivin tekijä.
Uuden haulikon myötä oli kuitenkin edessä uuden asepussin ostaminen ja päätin, että hankin nyt sen moneen kertaan hyppysissä olleen aserepun koska se voisi olla lopulta monipuolisempi. Jonkun kevyen ja jota voin käyttää tarvittaessa muussakin käytössä. Joten, jälleen kerran tutkimaan tarjontaa jota oli riittävästi.
Kävin läpi Haltit, Savotat ja ties mitkä Fauna räävenit. Jos budjetti olisi antanut periksi olisin hankkinut saman tien Eberlestockia jota kehutaan kovasti ja tuttavapiirissäkin on muutama käytössä. Laadukas ja kestävä, tämä tietenkin näkyy myös hinnassa. Mutta kuten yleensä, budjetti ei anna periksi tuollaisille ostoksille.
Joten hintahaarukka asetettiin osoittamaan 0-100e välille.
Tykästyin aikoinaan tuohon Hillmannin Trackerpackiin joka oli ns. suhteellisen hyvää halvalla -ratkaisu (Hillman Trackerpack - pienen rahan metsästysvaljaat) niin päätin kokeilla saman firman asereppua joka näytti kuvissa OK:lta ja tekstissä hyvältä.
Mennääs sitten asiaan. Repussa on lannevyö jossa riittää säätövaraa isommallekkin käyttäjälle ja olkaimissa on rinnan kohdalla rintaremmi jolla repun saa tukevasti paikoilleen. Rintaremmin korkeus ja pituus on helposti säädettävissä. Remmin soljesta löytyy integroitu pillikin kun ja jos tulee tarve pillitellä kaverille ja miksei myös koiramiehet sitä voisi käyttää. Tosin tämä vaatii soljen avaamista jotta siihen pääsee puhaltelemaan muuutta toisaalta taas ei ole sitten pilli kaularemmissä heilumassa ja kolisemassa.
Olkaimet oli tarpeeksi leveät ja tarpeeksi topatut jolloin ne ovat mukavat pidemmällä kävelyllä ja painavemmallakin taakalla mutta aseen vientiä ampuma-asentoon nämä eivät haitanneet. Perä ei jää jumiin olkainten reunoihin eikä myös siinä ole muita ylimääräisiä härppäkkeitä edessä jotka häiritsivät ampumista. Olkainten säätäminen onnistui hyvin myös kävelyn aikanakin.
Tässä Hillmannin kantolaitteessa on panostettu onneksi myös käyttömukavuuteen. Olkaimista ja selkäosasta löytyy pehmustetta ja verkkokangasta joka parantaa hieman hengittävyyttä ja eikä kosteus jää ihan heti siihen kontaktiin, repun ja selän väliin. Kokeilin ottaa juoksuaskelta ja hyppiä aseen ollessa repussa, ja reppu selässä, tietenkin. Pehmustetta oli selkäosiossa tarpeeksi joten reppua oli miellyttävä pitää selässä, ase ei hakannut selkään ja reppu pysyi tukevasti paikoillaan.
Molemmilla puolilla reppua on kuminauhakiristeiset verkkotaskut. Toisen taskun yläpuolella on kumiremmi jonka käyttötarkoitus on varmaankin pidemmän tavaran paikallaan pitäminen. Tai ainakin minä sitä siihen tarkoitukseen käytin kun laitoin taskuun retkikirveen ja remmillä kiristin paikoilleen. Vastaavanlaisen virityksen kannattaa lisätä myös toiselle puolelle.
Repun yläkautta kulkee, verkkotaskusta toiseen, n. parin sentin levyinen nylonremmi. Muutamissa kohdissa se on ommeltu niin, että siihen muodostuu lenkkejä joihin voi kiinnittää haluamiaan tavaroitansa tai saalista. Sama remmi toimii myös kahtokahvoina jotka löytyy päältä ja sivuilta niin, että reppua voi kantaa vaakatasossa.
Sisäpuolta ei ole sen kummemmin lokeroitu, eikä sille ole tarvetta tämän kokoluokan repussa. Sieltä kuitenkin löytyy pieni, erillinen verkkotasku jossa on vetskari. Lompakko, autonavaimet ja muut tämän kokoiset artikkelit mahtuu taskuun vaivatta.
Tilavuus on noin ilmoitetut 20 litraa. Tämä oli ihan riittävä päivän toimintoihin kun minulla oli pakattuna: nokipannu, litranmaito, makkarapaketti, sinappi, mehupullo, kaksi kuksaa, isompi termospullo ja jotain muuta härpäkettä. Sinänsä repun etuosaan, tuohon logon alle oli taas helppo ommella muutamia molle-lenkkejä joihin saisi omia taskuja kiinni tuomaan lisätilaa mutta sille en ole vielä nähnyt tarvetta. Tietenkin tämä toisi taas selvyyttä tavaroiden sijoitteluun.
Ainoa mikä jäi tässä vähän harmittamaan oli tuo lantiovyö joka on sinällään omaan käyttötarkoitukseen hyvä ja toimiva mutta siihen voisi vaihtaa tai lisätä hieman tukevampaa materiaali johon saisi kiinnitetty pari irtopanostaskua joka vapauttaisi panosvyön käytöstä, jos sellaista käyttää. (Joo, on takissa ja housuissa taskutkin mutta en halua että panokset pyörii roskan ja muun nöyhdän seassa.)
Asepussin alaosa oli säädettävissä lyhyemmälle aseelle sopivaksi jotta aseen ottaminen repusta on helpompaa ja tosin helpottaa myös pidemmän aseen poista ottamista kun saat otteen "keskemmältä" ja on vähemmän asetta repussa pois vedettäväksi. Pidemmän aseen kanssa täytyy vain muistaa, että perä tulee tässä tapauksessa päätä korkeammalle ja tällöin täytyy olla joissakin matalemmissa paikoissa nöyrempi.
Aseen ottaminen repusta vaatii hieman harjoittelua mutta minultakin tämä onnistui muutaman kokeilukerran jälkeen riittävän hyvin. HUOM. En tietenkään suosittele, että ladattua asetta aletaan räveltään pois repusta. Aseen takaisin laittaminen reppuun, repun ollessa selässä, ei onnistu juuri ollenkaan. Tilanteen mentyä ohi kannattaa reppu ottaa pois selästä ja laittaa ase vasta sitten takaisin paikoilleen.
Asepussiin mahtui hyvin Benellin M2 28" piipulla varustettuna.
Mukava lisä tässä repussa on se, että asepussukan saa laitettu siististi piiloon. Mitään aukkoja tai lärpättäviä lärppiä ei jää näkyville. Asepussi pakkaantuu omiin lokeroihinsa eivätkä vie tilaa reppuosiosta. Ei pullistele eikä paina selkää vaan reppu näyttää siistiltä, tavalliselta repulta. Ja kun asepussin osat ovat kiinteitä niin ne eivät unohdu tai joudu hukan perittäväksi.
Yleisestä laadusta vielä muutama sananen. Ompelut on kestävän näköistä ja viimeistely on siistiä, ei ainakaan tässä vaiheessa, mikään ei ole alkanut rispaantumaan tai purkautumaan ennen aikojaan. Tähän hintaluokkaan olevaan laatuun olen tyytyväinen. Ja aina saa korjattua jos jokin nurkka alkaa rispaantumaan.
Nyt kun käytössä on tuollainen asereppu niin tarpeellisuus on tullut todettua ja varsinkin, kuinka kätevä tuollainen on. Olen käyttänyt tätä reppua metsällä, retkellä ja ampumaratareissuilla. Jopa mietin, että hankkisi sopivan kokoisen putken joka mahtuu asepussiin ja jonka sisälle mahtuisi virvelin vavat...
Vahva Duratex® kangas. AIRFLO® - 3D selkätuuletus. Biologic® titanium mikrobeja tuhoava käsittely, joka eliminoi hajuja. DWR dual käsittely, joka tekee kankaan pinnasta vettähylkivän. Kylmänkestävät pikalukot. HYPALON vahvikkeet. Radiokiinnike viillekkeessä.
Pääosasto helposti avattavissa auki vetämällä. Sisätasku avaimille yms. Ergonominen ja hengittävä lantiovyö. Sivuverkkotaskut esim. juomille. Sivu- ja yläkantokahvat. Matalaprofiilinen säädettävä rintaremmi, pikalukossa pilli. Ohuet viillekkeet.
Asekoteloon mahtuu säältä suojaan huputettuna jopa 128 cm pitkä ase - eli useimmat haulikotkin mahtuvat. Reppua voidaan käyttää umpinaisena aselaukkuna ja kuljettaa asetta tarvittaessa auton takapenkillä esim. hirvipassin siirtymillä.
Olen etsinyt jo jonkin aikaa sopivaa metsästystakkia ja pallotellut, että ottaako kalvollista vai joku joka varmemmin hengittää. Ja koska en halunnut ostaa sitä halvinta jokamiestä vaan ehkä sitä, vähän parempaa seppälää, niin kulutin aikaa jonninverran lukiessani ihmisten kokemuksia ja arvosteluja eri valmistajien vaatteista. Aika monessa kirjoituksessa tuli selväksi, että vaikka kalvopuvuissa luvataan erittäin hyvää hengittävyyttä niin sitä ei se välttämättä ole. Ehkä, jossain parhaimmissa, voi olla mutta hinta rupesi olemaan sitten sitä 600–700 euroa joka oli taas minun budjetille liikaa.
Minulla, liikkuessani, alkaa keittää aika äkkiä ja soijaa alkaa pukkaamaan niin, että päätös takin materiaalista oli sitten lopulta helppo ja päädyin hengittävämpään, ei kalvolliseen vaihtoehtoon ja jos sade yllättää niin voin heittää päälleni kevyen ja kalvolisen sadetakin. Haut keskittyivät lopulta Sastan ja Härkilän vaatteisiin ja löysinkin erittäin edullisesti Sastan Peura takin.
Muutaman reissun tehnyt takin kanssa ja voin sanoa, että olen tyytyväinen. Takki on mukava päällä, ei kiristä tai purista, antaa hyvin liikkua. Hihat ovat tarpeeksi pitkät, ehkä ihan pikkuruisen pidemmät kuin tarpeeksi mutta tämä ei haittaa ollenkaan sillä käsiä pystyy ojentelemaan niin etteivät ranteet ole paljaana. Hihansuissa tarranauhat joilla saapi hihan kiristettyä paikoilleen.
Kaatosateessa en ole takin kanssa mutta pienessä sateessa kylläkin, vesi ei tullut läpi, ainakaan läpiasti vaan vesi jäi pisaroina kankaan päälle. Hartiat ja kädet olivat kuivana. Kunnollisen kyllästyksen ajattelin kuitenkin takille tehdä parantamaan vedenpitävyyttä.
Rivakamman kävelyn jälkeen takin kanssa on kiva olla, ei lämmitä liikaa, ylimääräinen lämpö pääsee haihtumaan mutta pitää kylmän tuulen loitolla ja sisäpuolinen tuntuu miellyttävältä, ei märältä tai kylmältä.
Sivu- ja etutaskus olivat riittävät. Hihaan olisi kaivannut taskusta ja ehkä joka velcropohjaa johon olisi saanut lyötyä kiinni heijastinta ja muuta tarpeellista. Takin saa kiinni ylös asti ilman, että kuristelee ja huppu tuntuu toimivalta. Ja huppu oli yksi syy miksi tähän takkiin päädyin, jostain syystä kuuluu minun vaatimuslistaani. Takissa pitää olla kunnon huppu. Ja toki maastokuviointi.
Alla muutama kuva, takin maastoon sopeutumisesta. Housuissa multicam kuviointi.
Tuoteselostusta:
Sata Peura Camo on kevyt ja äänetön Windstopper® Technical Fleece -pusero Gore™ Optifade™ Concealment -kuosista. Materiaali on täysin tuulenpitävä, hylkii erittäin hyvin vettä ja hengittää.
Isot vetoketjulliset sivutaskut toimivat tuuletusaukkoina tarvittaessa. Edessä kaksi pystytaskua, esim. puhelimelle. Säädettävä huppu sekä hihasuut ja helma.
Materiaali:
Päällinen 100 % polyesteriä, harjattu kahisematon pinta
Gore Windstopper® -kalvo, sisäpinta 100 % polyester
No niin, kait se valmiiksi tuli ja välttää metsään. Täytyy käyttää sitä kävelyllä, katsoa ettei jäänyt liian vaaleaksi, jälkikäteen voidaan korjailla jos tarvis.
Minulla oli suunnitelmissa viimeistellä lopuksi pinta lakalla mutta jätin tämän työvaiheen tekemättä koska pelkäsin, että pinnasta tulee sittenkin ja kuitenkin kiiltävä vaikka lakka olisi matta. Joten lakkasin yhden testimaalaus palikan jossa oli samaa maalia kuin aseessa. Annoin kuivua ja hinkkasin kankaanpalasella pintaa hetken aikaa, lopputulos oli se, että pinta muuttui ikävän kiiltäväksi ja liukkaaksi.
Tosin kyseessä oli duplicolorin, vesiohenteinen versio. Olisiko parempia tarjolla?
Mutta kuten todettu, tuollaista maalausta on helppo korjailla jos tulee naarmua tahi kolhua.
No niin, vihdoin pääsin hommiin, maalaushommiin.
Kuten suunnitelmissa oli niin teippasin karhennukset ja perän kumiosat jotta jäävät mustaksi. Pintakäsittelyä en tehnyt sen kummempaa kuin, että pyyhkäsin asetonilla puhtaaksi. En alkanut hiomaan koska krylonin maalit ovat ottaneet kiinni ennenkin pintaan kuin pintaan. Mutta toivotaan parasta. Tietenkin kaikki ei maalattavat kohdat ja kolot teippasin kiinni.
Pohjamaaliksi laitoin krylonin hiekkaa. Yleensä käyttänyt khakia mutta ajattelin, että tuollainen hiekka joka on hieman keltaisempi kuin khaki, olisi luonnollisempi sävy pohjalle. Tätä laitoin kaksi kerrosta. Kuvasarjan ensimmäisissä kuvissa näkyy ensimmäinen kerros.
Pohjavärin jälkeen aloin tekemään ensimmäistä kuviota ja ensimmäistä kertaa kynäruiskulla. Koko alueelle laitoin ohuen läpikuultavan krylonin kirkkaan vihreän kerroksen ja sitten haluttuihin kohtiin voimakkaampia laikkuja.
Tämän jälkeen tulee vielä ruskeaa, tummempaa vihreää ja vähän mustaa niin että yleisväritys ei jää noin vaaleaksi kuin kuvissa.. Lopuksi katson ja mietin laitanko sapluunoilla oksa ja lehtikuviota.
Ikävä myöntää mutta pakasteesta löytyi ns. ylivuotisia lihoja jotka ovat olleet ehkä turhan kauan pakkasessa. Riistaliha ei niin helposti pilaannu kuin esim. rasvaisempi possunliha. Mutta riistalihakin ottaa pitemmän päälle nokkiinsa pakkasessa ja muuttaa makuaan. Joten ajatelinpa, että kokeillaan tehdä kebabbia.
Lihaa oli yhteensä noin 1,5kg ja tykötarvelista on seuraavanlainen:
hirveä
jänistä
juustokuminaa
paprikajauhetta
suolaa
mustapippuria
ja jotain muuta haluamaasi maustetta
Samalla sain testattua tuoretta käsikäyttöstä lihamyllyä. Citymarketista ostettu ja 20 euroa maksoi, pienen hinnan huomasi laadussa sillä puinen käsikahva teki itsestään sahapurua...
Mutta siis, hirvi olikin jo valmiina jauhettuna joten alkuvalmisteluja tarvitsi vain pupu joka joutui myllyyn (mylly toimi ihan ok). Lihat sekaisin ja mausteet perään joita laitoin alkuun 1tl juustokuminaa, 2 tl paprikajauhetta ja fiileksen mukaan pippuria ja suolaa.
Kuten yleensä, tein koepaiston pienestä nökäreestä jotta saan varmistettua maun, ja sen perusteella tuli lisättyä varmaan toiset teelusikalliset mausteita, ja vähän päälle
Lihataikinaa vaivasin palttiarallaa 15 minuuttia, käsin, mahdollisemman tiiviiksi möhköksi. Möhkön jaoin kahteen osaan ja muotoilin ne pökäleen muotoon. Pökäleen käärin ensin tiukasti leivinpaperin sisään ja sen jälkeen vielä folion sisään.
Tämän jälkeen laitoimme nyytit uuniin joka oli lämmitetty 100 asteeseen ja sielä ne sai oleskella 5-6 tuntia. Lopuksi saivat tunnin verran ajatella pöydällä asioita omalle kohalleen kääreissään. Maku ei ollut nyt ihan sellainen kuin tutussa iskenderi kebabissa ja oli huomattavasti kuivempaa mutta suunta oli rohkaisevasti sinne päin!
Asiaa auttoi kastike joka tehtiin turkkilaisesta jogurtista, sitruunamehusta ja sinapista, lisäksi kasviksia ja maun mukaan tulisuutta mukaan. Itse laitoin tuoretta naga jologia pyreetä ja vampyyrisuolaa.