Ihan kuusessa

  • Etusivu
  • Lyhyesti minusta
  • Aiheet
    • Jousimetsästys
    • Ase
    • DIY
    • Ruoka
    • Tarvike
Esimmäinen vaihe lähti käyntiin sateisena sunnuntai iltana.

Laukusta on teipattu logot ja Benelli teksti. Ja tätä ennen ne on maalattu mustalla. Maaleina käytän Krylonin maaleja. Tässä tapauksessa pääasiallisesti khaki, OD, vaalean vihreä, musta, ja tumman ruskea. Ja tiestysti ns. tuputteluvaiheessa maaleja voidaan sekoittaa.



Pohjamaalaus

Alkuun kaksi kerrosta vaaleaa maalia, väri on khaki. Kuvassa on maalattu esimmäinen kerros. Krylonin maali on kyllä älyttömän nopeasti kuivumaan. Toisen kerroksen pystyy laittamaan noin 5 minuutin kuluttua, ehkä jopa nopeamminkin mutta tietty parempi jos antaa hieman kauemmin kuivua.


Tuputtelua

Kun pohjamaali on saatu kondikseen, alkaa kuvion teko. Tuputteluun käytin auton pesuun tarkoitettua sientä josta leikkasin sopivia palasia. Ehkä toimivin oli kun teippasin palan pään herkkusienen lakin muotoiseksi. Mutta tässäkin materiaalissa on hiukkasen huono kestävyys, pidemmän päälle siitä alkaa irtoamaan pieniä mykeröitä joita on sitten hankala saada pois maalipinnasta. Pitäisi löytää toisenlainen materiaali. Ehkä kokeilun arvoinen olisi se sieni jota on noissa mopeissa on käytetty.

Maalia kannattaa suihkia monikäyttöiseen foliovuokaan johon sieni dipataan ja aletaan tuottamaan kuviota.





0
Share
Mikään ei ole sen kätevämpää kuin tilanteen mukaan mukautuvat varusteet. Tämän olen huomannut toisessa harrastuksessani, airsoftissa jossa käytetään joko aitoa tai kopioitua taisteluvarustetta. Itse olen päätynyt suurimmaksi osaksi aitoon kestävyyden ja jälleenmyyntiarvon säilymisen takia. Taisteluliivit ja reput olen pyrkinyt hankkimaan niin että niihin on lisättävissä erillaisia taskuja tarpeen mukaan.

Metsästyksessä modulaarisuus ei ole enään ihan täysin uutta mutta vielä harvinaista. Marketeissa ja alan liikeissä on alkanut näkymään enempi metsästykseen tarkoitettuja reppuja joita on päällystetty molle-lenkeillä, on D-lenkkejä ja muuta kilipintä.

Eli perinteisin taitaa olla vielä se jakkarareppu joka ei tietenkään ole paskimmasta päästä MUTTA pitemmän päälle hieman epämukava selässä, ei niin kestävä ja sitä jakkaraa kun ei aina tarvi. Näissä on yleensä yksi iso lokero ja pari pientä taskua kyljessä, peruspertsameininkiä.

Tässä on muutama reppu jotka ovat enimmäkseen käytössä, niin kuulapyssyilyssä, metsäreissuilla ja muuten vaan arkikäytössä ja ovat osoittauneet toimiviksi. En sano että nää on ne parhaimmat, nämä on ollut helposti saatavilla ja hyvään hintaan. Vastaavia reppuja paljon, esim. Savotalta löytyy ja yksi mikä voi olla lähitulevaisuuden hankinta ja kiinnostava, Savotan Iso Metso asereppu. Mutta jos pätäkkää löytyy niin silloin suuntaisin katseeni ja näppini ehdottomasti Eberlestockin reppuihin.

Assault Pack - päiväreppu

Pienempi on Condorin Assault Pack, voisi kutsua myös päivärepuksi, olisiko jotain 20-25 litraa. Tää sopii hyvin just niinku päiväreissuille, kuten nimestä arvata saattaa. Tähän mahtuu kaikki tarpeellinen, kirves, juomat, eväät ym. Taskujen päällä ja kyljissä on tilaa irtotaskuille vaikkapa pateille tai muulle härpäkkeelle. Yleensä lyön kylkeen kiinni myös kolmijalkaretkijakkaran, ei paina paljon ja saa tarvittaessa käyttöön nopsaan.

Rakenne seuraavanlainen: kaksi pienempää lokeroa päällimmäisenä, sitten on kaksi isoa lokeroa joista toinen hieman isompi. Isoimassa lokerossa on vetoketjullinen tasku, avotaskuja, ja muista lokeroista löytyy myös avotaskuja joihin saa pientä irtotavaraa talteen, avaimet, lompsat, tulentekovärmeet ja niin edelleen. Tämä ominaisuus on varsin kätevä. Itse tykkään, että tavarat pysyy ja löytyy niiltä paikoilta mihin ne on laittanut. Helpottaa asioiden löytymistä vaikkapa hämärässä.

A




Isoimman osaston vetoketjun saa kokonaan auki (kuva x) joka auttaa myös tavaroiden pakkaamista tahi käyttämistä. Sivuilla, päällä ja pohjassa on ns. kompressiohihnat joilla reppua saa tarvittaessa kiristettyä pienemmäksi. Tietty tähän saa irtohihnoilla lisää tavaraa kiinni.

Olkaimet ovat tarpeeksi leveät ja säätövaraa löytyy riittävästi. On kuitenkin suunniteltu käytettäväksi myös paksumpienkin taisteluliivien päällä. On lantiovyötä ja rintamuksen kohdalta saa myös klipsillä kiinni joten reppu pysyy hyvin paikoillaan. Hihnoissa myös muutamia lenkkejä joihin saa kiinni klipsejä, kompasseja tai mitä nyt haluaa itseensä kiinnittää.

Päälokeron ja selkäosat välissä on myös välikkö johon periaatteessa saa juomarakon. Tosin, esim. 3 litran rakko paisuttaa selkäosaa sen verran pahasti että reppua ei ole silloin enää järin kiva kantaa.

Kyseinen reppu valmistajan sivuilla (Parempia kuviakin tarjolla).


3-Day Assault Pack

Isompi on Condorin kolomen päevän reppu, palttiarallaa 65 litrainen. Tätä voi käyttää myös tottakai päiväreissuilla mutta enempi suunnattu pidemmällä tähtäimellä pidempään reissuun. Ja tää on ollutkin matkoilla, retkillä ja vastaavilla mukana. Mahtuu perustarpeet mutta myös lisäksi varavaatetta ja vaikka pyyhettä. Eri kokoiset lokerot on mukavat käyttää. Tavaroita on mukavempi ottaa käyttöö kun kaikki ei ole samassa läjässä omassa liemessään.

Repussa on kaksi isoa lokeroa joissa myöskin vetoketjuilla varustettuja taskuja ja avotaskuja . Isossa osastossa on remmejä joilla saa kuormaa sidottua kiinni (juomarakko) ja kaksi isompaa vetoketjullista verkkotaskua. Seuraavaksi on vähän pienempi lokero ja päällimmäisenä on "ohut" osasto johon menee ohutta tavaraa, kartat  tai vastaavaa tavaraa, no menee sinne vähän isompaa tavaraaki. Tässä on vain miinuksena kylkivetoketju jolloin vaarana on, että vetskarin vahingossa jäätyä auki, tavarat saattaa tipahdella jotokselle.

Pohjalla on tuollainen pitkulainen vaakaosasto jossa on vetoketjullinen verkkotasku ja verkkotaskuja (joihin menee esim. 4 oluttölkkiä). Lisäksi kummallakin repun sivuilla on taskut joihin menee ainakin vessapaperirulla+sadeviitta.






Tässä on levemmät ja paksummat olkaimet kuin päivärepussa. Myös lantiovyö ja selkäosa on mukavasti pehmustettu. Selkäosa on myös avattavissa vetoketjulla ja tila on hyödynnettävissä. Repun päällä on kolmessa kohdassa, läpillä peitetyt reiät joista saa juomaletkun esille. Miksei myöskin radiopuhelimen antennit/johdot. Ilmanvaihtoa on yritetty parantaa noilla selkäosan pehmusteilla mutta olisin toivonut vielä parempaa ratkaisua.

Täysin vedenpitävä tuo kangas ei ole mutta pieni sade tai roiskeet eivät ole haitanneet. Isommassa on vetoketjujen päällä on tukeva kangassuikale joka suojaa sateelta ja lialta.

Tähän väliin vinkki: pidemmillä reissuilla pakkaan tavarat vedenpitäviin säkkeihin. Näitä löytyy erikokoisia litrasta ja vaikka 50 litraan asti. Saapi vaatteet laitettua teeman mukaan ja sisältö repussa pysyy kuivana sekä järjestyksessä

Irtoremmeillä reppuun saa tarvittaessa kiinni makuupussit ja siihen liittyvät asiat. joten tällä pärjää hyvin pidempääkin metsässä.

Tämäkin reppu täällä.

Mudda, en mä tiiä voiko tässä sen kummempaa ja syvällisempää luotausta reppuihin tehdä. Itse olen pitänyt näistä kahdesta repusta, ovat olleet pitkiäkin aikoja selässä ja aika painavilla lasteilla varustetuina. Ovat silti kestäneet ja mukavasti ovat olleet selässä.

Ehkä sellaisen viestin tästä voisi kaivaa, että jos etsii uutta varustetta metsästykseen niin kannattaa katsella tälläistä, ehkä armeijan kamaa tai muuten vain ns. modulaarista rompetta. Koska se on kätevää.

Voisin vielä suositella yhtä iso laukkua josta on moneen. Hagorin keikkalaukku. Erittäin näppärä, ison tavaran määrän mobilisoija.


0
Share
No niin, aloitetaan uutta projektia maalauksen parissa. Tällä kertaa käytän hieman enemmän aikaa suunnitteluun, ettei se suunnittelu tapahdu silloin maalin kuivumisen yhteydessä kuten yleensä.

Tänään hammaslääkärin penkissä oli hyvä hetki suunnitella maalausproggista etiäpäin. Päätin, tai ainakin noin alustavasti tomerasti ajattelin, että jatkan tuota A-TACS FG:n kuvion apinoimista parhaani mukaan, kun siitä hieman kokemusta on. Hion ja yritän löytää parempaa tekniikkaa sen tekemiseen. Tuon peruskuvion lisäksi hahmottelin tuollaista oksakuviota. 

Siis mutta askartelinpaskartelin photoshopilla pari mallia joiden perustaa lähden liikkeelle. Ja ehkä se noista tuo alimmainen versio olisi se oikea. Tosin päätöksiä ei ole syntynyt siitä, että jättäisinkö karhennukset maalamatta. Mallikuvassa niissä ei näy kauheesti eroa. Perälappu, rekyylinvaimentimet perästä ja liipasinkaari jää ainakin maalatta.

Edellissä kirjoituksessa näkyny kuulapyssy oli maalattu suurimmaksi osaksi töpöttelemällä ja siitä johtuen pinnasta tuli hieman röpelö. Tämä ehkä johtui huonosta sienestä tai sitten liiallisesta/hitaasta töpöttelystä jolloin maali kerkesi jo hieman kuivua, jolloin muodostui sitten sitä röpöä. Joten tätä tekniikkaa täytyy vielä tutkia ja parantaa. Värien pitäisi saada näyttää hieman siltä, että ne olisi maalattu siihen vesiväreillä, eli vähän kuultaisi toistensa läpi jolloin siihen tulee hieman syyvyysvaikutusta.

Helpompi olisi jos tuota maalia saisi ns. irtotavara jotta sävyt saisi mieleisekseen ja käytettyä kynäruiskua. Mutta mennää kolinatölkkien voimin.



Kuvio on sinänsä helppo toteuttaa ja tuolle oksakuviolle onnistuu tehdä sapluuna. Mihin ikinä nyt päädynkään niin kokeilen sen tehdä tuohon Benellin omaan, suomalaisen mielen väriseen säilytyslaatikkoon jota jo hieman aloittelin. Logon ja yritystunnuksen maalataan mustalla jotka sitten maskaan teipillä piiloon ja jonka jälkeen varsinainen työ alkaa.




Maalaukselle olisi kyllä myös vaihtoehto jota voisi vakavissaan ajatella omalle kohalleen. Nimittäin teipit ja skinit, varsinkin skinit. Ei tosin isänmaanystävät vaan tämä. Videon perusteella, kalvon asennus näyttäisi olevan helppoa, ainakin jos sen on tehnyt muutamia satoja kertoja. Etuna olisi, että kalvon saisi tarvittaessa pois ja ase pysyisi sen värisenä kun on. Ja vaikkapa talven koittaessa, voisi kalvon vaihtaa talvimaisemaan sopivaksi. Hintaa moisella on palttiarallaa 20e+verot+tullit+postitus, riippuen mistä tilaa. Valmistaja lupaa, ettei tuotteesta jää aseeseen liimajäänteitä tai vastaavaa.

Kerran kokeilin hieman samantyyppistä tuotetta joka toimi suht samalla periaatteella mutta siinä reunat/saumat piti teipata kiinni kaksipuolisella teipillä jonka jälkeen kalvo kiristettiin kuumentamalla esim. hiustenkuivaajalla.

No, tää kokeiltu kalvo oli aika paskaa. Kaikki mutkat ja kurvit menivät ikävästi ruttuun, lämmittäessä ne paheni entisestään. Kuten pistoolikahva muuttui epämielyttäväksi pitää kiinni. Eikä se kalvo siinä kauan ollutkaan paikoillaan, lähti parempaan talteen kierrätykseen. Kaiken lisäksi teipeistä jäi jäljet joita piti hinkkailla sitten väkemillä aineilla irti. Tätä versiota taisi olla myynnissä Kärkkäisillä.

Ja sitten olisi myös water transfer printit joilla oikeasti nuo camokuvioidut aseet päällystetään joka olisi ehkä paras se vaihtoehto mutta niissä sitten vituralleen menneen dippauksen korjaaminen on hankalempaa. Tai no, kait siihen päälle voi dippailla uudelleen uuden kuvion. Etuna olisi onnistuessaan pinta on erinomainen ja kaikki pinnan tekstuurit jäisi näkyviin, karhennukset jne. Erillaisia valmiita paketteja on saatavilla.

Mutta tuo Shotgun Wrap Mossy Oak Camo Gun Skin voisi olla kokeilemisen arvoinen ja kun hintakaan ei päätä huimaa niin sen voisi laitetaan tilaukseen. Sillä välin väritellään säilytyslaukkua. 
0
Share
Blogini ensimmäinen teksti joten aloitetaan helpoimmasta päästä, asia jota tykkään tehdä, eli aseiden ja varusteiden maalaamisesta.

Pidän toimivasta camovärityksestä ja käyttää aina maastoon pureutuvaa vaatetusta. Tosin sen verran laiska olen, että yritän löytää sellaisen joka toimii vaihtelevassa maastossa, eli yhdellä vaatetuksella monessa paikassa. Onneksi meillä Suomessa maasto- tai metsätyypit ei niin radikaalisti muutu. Suurin ero näkyy tietysti eri vuodenajan väleillä ja tähän pystyy helpommin varautumaan. 

Mitään tutkimukseen perustuvaa tai ammattiosaamista minulla ei ole vaan omien mielipiteiden ja kokemusten varjolla mennään. Ohjeita, malleja ja aiheita käsitteleviä videoita löytyy pilven pimein netistä josta minäkin osaamattomuuteeni käyn hakemassa tukea. Ja aiheesta voisi mennä paljon syvemmällekkin, rölleistä hajuihin mutta ehkä niistä sitten aikanaan.

Maaleista

Vaihtoehtoisia maaleja on muutamia mutta minun mielestäni, paras jälki tulee Krylonin tuotteilla. Maali kuivuu nopeasti jolloin projektin työstämiseen ei mene kauheasti turhia odotteluja. Krylonin maalipinnasta tulee kestävä ja tarvittavan matta, maali tarttuu melkein mille tahansa pinnalle. Suurimaksi osaksi olen maalannut metallille ja muoville mutta myös tekstiileille johon krylonin maali kyllä tarttuu mutta vaatii ehkä 2–3 kerrosta näkyäkseen. Jos tekstiille haluaa maalata niin kannattaa ottaa pohjaksi vaaleasävyinen materiaali kuten khaki tai kojootinruskea.

Joskus olen kokeillut perus spraymaaleilla mutta niistä on kelvollisin on pelkästään mattamusta. Muista värisävyistä ei tule kunnollista mattapintaa ja värikin on luonnotonta.

6mm kuulaa ampuva airsoft-ase jossa yritin saada matkittua A-TACS FG väritystä joka näkyy taustalla takissa.
Tästä erinomaisesta kuvioinnista kirjoitan ehkä myöhemmin lisää


Perusväriltään reppu oli kojoontinruskea
jolle on helpompi maalata haluamiaan värejä.
Eniten olen maalannut toisessa (airsoft) harratuksessani käytettäviä aseita. Näissä projekteissa en ole tehnyt täydellistä pohjatyötä vaan suurimmaksi osaksi aseet on maalattu kokonaisena, kunhan piippu, lipaskuilu ja muut tärkeät/liikkuvat osat on suojattu. Pinnat olen putsannut aina asetonilla, joskus hienolla hiomapaperilla pintaa karheammaksi jos tilanne sitä vaati. Airsoft-aseet saavat kuitenkin käytössä sen verran runtua että en ole sen kummemmin pohjatyöhön keskittynyt. Maalipinta on helposti korjattavissa jos niin haluaa mutta yleensä kuluneempi ulkonäkö on rouheempi, joka on tässä harrastuksessa plussaa.


Helpompi pölyjen poisto pesukoneessa.
Viimeistely vaiheessa.



Vakavempaa maalaamista

Uutta haulikkoa ostaessani, minun oli tarkoitus ostaa ase jossa olisi ollu esim. APG kuviointi mutta lopulta päädyin perusmustaan. Suoraa järkiperustelua tälle ei ollut muutakuin säästöä rahallisesti ja en ollut tyytyväinen saataviin kuvioihin. Ja halutessani saan sen maalattua haluamallani tavalla. Edellisen haulikkoni (Baikal MP-153) maalasin yksinkertaisella kuvioinnilla. Siinä oli jonkin verran kolhuja ja naarmuja edellisen käyttäjän jäljiltä.

Baikal MP-153

Ruutiaseita maalattaessa täytyy olla sitten tarkempana. Tässä projektissa purin aseen osiin, suojasin lukkorungon sisältä, piipusta kriittiset kohdat ja tietenkin makasiiniputken. Täytyy muistaa myös tärkeät sarjanumerot ynnä muut tiedot, varsinkin jos niitä ei ole kaiverrettu. Liipasinrunkoa/kaarta ja perälappua en maalannut. 

Esivalmisteluna oli meille tuttuputtu kevyt hionta hienolla hinkkauspaperilla ja lopuksi pölynpoisto sekä asetonirätillä pyyhkäisy jotta saadaan mahdolliset öljyt ja rasvast pois. Pohjalle maalasin "perusarmeijanvihreällä" eli oliivilla, vähintään kaksi kerrosta, miksei kolmaskin. Maalia laitetaan aina ohutkerros per kerta jotta valumia ei pääsisi tulemaan ja vältetään röpelöpinnat. Hyvän kuivumisen jälkeen teippasin piiloon karhennukset perästä ja etutukista. Ja lopuksi tein sopivan paksuisista ja muotoisista oksista sapluunan jonka avulla vaaleammalla maalilla maalasin kuvioinnin. Väri oli muistaakseni khaki. Millään lakalla en hommaa viimeistellyt. En ole itseasiassa ikää käyttänyt näissä hommissa lakkaa.

Sapluunoista

Pitkälle pääsee ja koko maalausurakan voi hoitaa pelkästään "spraypurkilla maalaamalla" mutta jos haluaa hitusen viimeistellymmän näköistä lopputulsota niin silloin kannattaa käyttää jonkin sortin sapluunaa. Esimerkiksi uudelleen käytettävän oksasapluunan saa kun oksat asettelee riviin vaikka 6cm leveydelle, maalarinteipin päälle ja näide päälle toisen teipin. Samaa ideaa voi käyttää muille materiaaleille kuten heinälle ja niin edelleen. Olen käyttänyt erillaisia verkkoja joissa on tiheämpää kuviota, lehtiä ja leikattuja sapluunoita (kertakäyttölautaset tai perinteiset piirtoheittimen kalvot ovat käteviä tässä hommassa).  Maalia voi tuputella myös erillaisilla sienillä (esimerkkejä ar15.com sivustolta) jolloin siitä saa hieman elävämpää.

Kannattaa yrittää saada kuvioihin myös sopivissa määrin varjoja ja vaaleampia kohtia jolloin koko hommasta tulee hieman luonnollisempaa. Tärkeintä on, että saat rikottua esineen muotoa ja sulautumaan sitä taustalla olevaan ympäristöön.

Siitä, että onko tämä tarpeellista varsinkin metsästyksessä, voidaan olla monta eri mieltä. Luultavasti eläimet ei niin tarkkasilmäisiä ole, tai oikeastaan ovat mutta väritys tai kuviointi ei ota yhtäpaljon rusakon öökaan kuin ihmiselle. Liike on se joka parhaiten/pahiten metsästäjän paljastaa. Mutta itse pidän siitä, että asusteet ja aseet maastoutuu myös väriltään metsään. Eipä siitä haittaakaan ole.

Tässä oli nyt vähän tällei yleisesti asiasta. Teen tarkemman kirjoituksen aiheesta kun pääsen Benellin kimppuun. Jos jotain kommentoivataa niin kommentoi, jos se kommentointi toimii.

Pakkasta on sen verran pihalla, että pietään käet taskussa ettei käet jääy! Kukkuu!






3
Share
Uudemmat tekstit Etusivu

Instagram

Hae tästä blogista

Suosituimmat

  • Hillman Holsterpack - asereppu, sekä vain reppu
    Olen hypistellyt silloin tällöin, kaupassa ollessani, tarjolla olleita asereppuja ja pohtinut muutamia minuutteja ostopäätöstä ja nähnyt its...
  • Metsäväriä pintaan
    Blogini ensimmäinen teksti joten aloitetaan helpoimmasta päästä, asia jota tykkään tehdä, eli aseiden ja varusteiden maalaamisesta. Pid...
  • Lièvres sauce crème aux champignons - eli jänistä kermassa ja sienissä
    Pohojanmaan reissulta reppuun hyppäsi jänö jota harvoin, jos koskaan olen päässyt kokkailemaan. Ja kun en ole vielä päässyt Ponsan harrast...

Tunnisteet

  • Ase
  • DIY
  • Jousimetsästys
  • Ruoka
  • Tarvike
© Salamela. Sisällön tarjoaa Blogger.

Blogiarkisto

  • ►  2017 (2)
    • ►  kesäkuuta (2)
  • ►  2016 (1)
    • ►  syyskuuta (1)
  • ►  2014 (15)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  toukokuuta (2)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ▼  2013 (4)
    • ▼  joulukuuta (2)
      • Maalausprojekti BM2 - osa 1
      • Modulaarista metsälle
    • ►  marraskuuta (2)
      • Maalausprojekti BM2
      • Metsäväriä pintaan

Yhteydenotto

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *

Blogi: Kettumailla - ketun pillityksen taito Blogi: Metsalle.fi Blogi: Metsänneito Blogi: SARVI - riistapolitiikan uutisblogi Blogi: SML: Riistaruokaa Blogi: Tapiolan takamailla Blogi: Terveiset ravintoketjun huipulta Blogi: vapaata riistaa Erälupia ja elämyksiä - valtion alueilla Eräportti - Kulkuväyläsi metsästykseen Koeammunta - osumakuviot Laki: ampuma-aselaki Laki: metsästyslaki Lupahakemukset Metsästysajat Suomen metsästäjäliitto Suomen riistakeskus
Copyright © 2015 Ihan kuusessa

Created By ThemeXpose | Distributed By Gooyaabi Templates