Jousella riistaa ja onnistumisen tunteita!



Kuva syksyn 2016 ensimmäiseltä metsästysreissulta. Homma meinasi mennä pelkäksi kuvien ottamiseksi.
Metsästysjousen hankinta poltteli monta vuotta ja kyseisiä välineitä tuli aina ihasteltua sekä hypisteltyä kun siihen oli mahdollisuus. Tykästyin lajissa vaadittavaan rauhallisuuteen ja kylmähermoisuuten joita arvostan muutenkin metsästyksessä tai ylipäätänsä lajissa kuin lajissa. Äänettömästi liikkuminen metsässä ja jousen hiljainen laukaisuääni oli juuri sitä mitä metsästämiseltä olen kaivannut. Jousiharrastus otti ja vei.

Kun tosissani aloin jousta hankkimaan niin yleisin vinkki aloittavalle jousiampujalle oli, että mene alan liikkeeseen ja pyydä jousen hankintaan ohjeistus myyjältä. Tällöin saat oikeat mitoitukset jouseen ja vinkit aloittamiseen. Tämä on varmasti järkevin tapa aloittaa harrastus.

No, itse en tehnyt näin. Ennen jousen hankintaa kylläkin perehdyin, omasta mielestäni, suhteellisen perusteellisesti jousen toimintaan, säätämiseen, osumatarkkuuteen vaikuttaviin asioihin, ampuma-asentoihin ja niin edelleen. Kyselin ja kahlasin artikkeleita, arvosteluita, oppaita läpi. Suosittelen myös tutustumaan Juha Kylmän kirjoittamaan kirjaan: Jousimetsästys – johdatus nykyaikaiseen jousimetsästyken perusteisiin. Tätä ei ikävä kyllä taida löydyä enää kaupan hyllystä mutta kirjastoista toki.

Omatoiminen perehdytys toimi itselläni hyvin. Laji ei ole rakettitiedettä vaan helposti opittavaa.

Kun jonkun aikaan asioita opiskelin niin sen perusteella pystyin rajaamaan runsaasta valikoimasta sopivan jousen, myös silmää mielyttäviin, valmistajiin ja malleihin. Vaatimani vetopituus oli ja on 30" ja halusin pidemmän akselivälin joka on tällä hetkellä 34 tuumaa ja hieman anteeksi antavan jännevälin. Tälläiset kriteerit löytyi Hoytin Nitrumista.

Taljajousi oli alusta lähtien se jousityyppi minkä halusin. Yleensä on sanotaan, että taljajousella on helppo oppia ampumaan mutta vaatii syvempää perehtymistä jotta saa säädettyä jousen tikkiin. Perinteinen jousi on helppo ottaa käyttöön mutta vaatii paljon ampumaharjoittelua jotta saa hyviä tuloksia.


Ei tullut yllätyksenä, että tämäkin sai krylonia pintaansa. 

Internetti on täynnä jousitietoutta, artikkeleita, foorumeita ja youtubesta löydät oikeastaan mitä vain d-loopin sitomisesta jänteiden tekemiseen. Vertailuja ja testejä jousista on serverit pullollaan. Näistä suosittelen katsomaan kuluttajien tekemiä arvosteluita joissa käydään tarkemmin jousta läpi, myös ne negatiiviset puolet. Ammattimaisten, TV-persoonien ja tietyn merkin kauppiasedustajien arvostelut on yleensä pelkkää hehkutusta.

Näitä kahlasin pitkään läpi ennen jousen ostoa ja kahlaan edelleen sillä opittavaa on. Facebookin puolella suosittelen Jousimetsästys -ryhmää josta minulle on ollut hyötyä ja jossa ryhmän jäsenet jaksavat asiallisesti vastata myös samoihin toistuviin kysymyksiin.



Jousella ampuminen ja siinä onnistuminen vaatii paljon harjoittelua sekä itsensä tutkiskelua/seuraamista. Vetokäden ankkurointi, kahvaote, jousta kannattavan käden asento, jalkojen ja muun kropan asento, laukaisutekniikka hakee aluksi koko ajan paikkaa. Useilla toistoilla nämä alkoivat pikkuhiljaa iskostua lihasmuistiin ja tuloksia alkoi syntymään. Edelleen tulee korjattua jotain pientä, varsinkin kahvaote on sellainen joka välillä kiukuttelee. Pitäisi muistaa harjoitella myös hanskat kädessä, istueltaan ja kontallaan. Lisäksi etäisyyden arviointia on hyvä opetella sillä nopeassa tilanteessa etäisyysmittari jää käyttämättä. Passissa ollessani mittaan sopivat matkat valmiiksi, selviin maastossa oleviin merkkeihin, kannot/kivet jne. Yleensä maksimissaan 30 metrin matkalle.


Onnistumisia 50 metrin matkalta loivaan alamäkeen. 50-60 metrin matkoilla minulla on ollut ongelmia, oikealle menevien osumien kanssa. Tämä on toivon mukaan korjaantunut paremmalla kahvaotteella.

Pidän eniten maastoradalla ampumisesta, 3D eläimiä. Seuralla, johon kuulun, on muonipuolinen rata josta löytyy hyvät korkeus- ja etäisyyserot. Normaaleilla tauluilla tulee tarkistettua, että jousi on kohdillaan ja nuoli osuu varmasti, tai ainakin sinnepäin mihin tähtää. Mutta kuten sanoin, eniten tulee ammuttua muovieläimiä maastossa ja se on mielästäni ainoa hyvä harjoitus metsästystä ajatellen. Osuman pitää osua vitaalialueelle (ylläolevassa kuvassa, ruskeampi alue) ja sen hahmottaminen eläimessä on tärkeää jotta saavutetaan eettinen, nopeasti tappava osuma eläimeen.

Yksin ollessani maastoradalla, psyykkaan itseäni välillä mahdollisemman paljon oikeaan riistalaukaus tilanteeseen. Yritän liikkua äänettömästi kun lähestyn kohdetta, tasaan hengitystä ja viritän jousen mahdollisemman huomaamattomasti. Vaikka tämä kuulostaa hieman turhalta mutta tällä yritän opettaa itseni oikeaan tilanteeseen mahdollisemman hyvin. Jotta pystyn keskittämään koko keskittymisen eläimeen ja muu toiminta tulisi automaattisesti. 



Hyvä apu itsetutkiskeluun on oman suorituksen videointi. Näin löytää helpommin virheitä varsinkin kun näytät kokeneemmille ampujille. Puhelimilla saa riittävän hyvää videota ja yhä useammista löytyy erillaisia säätämiä joilla saa hidastuskuvaa tehtyä. 

Jousi- ja tarviketarjonta on runsasta, halpaa ja kallista löytyy. Tässä vaiheessa harrastuksen antamalla kokemuksella en tohdi vielä lähteä toisia neuvomaan mutta verran voin sanoa, että halvinta mahdollista taljajousta ja nuolia en suosittele ostamaan. Näissä kannattaa katsoa hyvä maineisia ja suositeltuja brändejä, lähinnä kestävyyden kannalta ja varsinkin nuolten osalta turvallisuuden vuoksi. Parempi laatu säilyttää myös jälleenmyyntiarvonsa.


Takana kiinteitä ja edessä aukeavia metsästyskärkiä.

Kun harjoittelulla saa luottamusta ja varmoja osumia sitä tohtii lähteä myös oikean riistan perään. Kahden vuoden aikana olen saanut kaksi riistalaukausta ja joitakin yrityksiä jotka ovat jääneet tähtäyksen tasolle. Jousella ammuttaessa miettii vielä tarkemmin laukasta, mielellään jättää laukauksen tekemättä ja nauttii tilanteesta muuten.

Aamuhämärässä hiippailun tulos.

Nyt vain toivon, että pääsisin riistatilanteisiin useammin.



Tero

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti