Sain pari pyytä pyydettyä ja yhden pyytämättäkin niin ajattelin tehdä sitten niistä hieman erikoisempaa iltapalaa, tai ainakin sellaista jota itse en ole tehnyt. Herkempi kuliranisti voi tästä suivaantua mutta olin tyytyväinen lopputulokseen. Eli tuollainen Wellingtonin pihvin tapainen luonnos ja hyvä yritys.
Runsaan ja täyttävän annoksen, itseasiassa neljä annosta, saat kun yhdistät:
- kahden pyyn rintapalat
- Voitaikinaa
- Haluamiasi sieniä. Käytin kanttarellaja
- Parmankinkkua
- Munan keltuainen
- Lisukkeeksi paistoin lanttua voissa ja höyrytin porkkanaa
Ruskistin lihat pikaisesti pannulla. Tämän tosin sen ehkä olisi voinut jättää tekemättä sillä liha kypsyi liiaksi uunituksen aikana. Pilkoin sienet pieneksi sohjoksi ja kärtsäilin ne myöskin paistinpannulla.
Kun tykötarpeet oli esivalmistelu niin aloitetaan kokoaminen. Voitaikina kaulitaan ohuemmaksi, päälle parmankinkku, sitten sienet ja pyystä toinen rintapala. Sitten paketti kääritään kasaan tiiviiksi ja siirretään pellille odottelemaan munavoitelua. Saumapuolen jätin alimmaikseksi. Pintaan hieman viiltoja notta tulee nättiä.
Lopputulos oli ihan jees. Ehkä pyyn lihan, hento maku jäi vähän parmankinkun kinttuihin mutta muuten vallan mainio. Varsinkin kun jätimme toiset nyytit seuraavaan päivään jolloin tämä maistui vielä paremmalta. Makuustuminen ja mehustuminen oli tapahtunut positiiviseen suuntaan.
